Sadepäivä lasten kanssa: Mitä tehdä, kun ulkona sataa?
Kun sade alkaa ropista ikkunaan, saattaa vanhemman ensimmäinen ajatus olla: Miten ihmeessä tästä päivästä selvitään?
Lapsella olisi energiaa, vaikka kuinka paljon, mutta ulos ei oikein huvittaisi lähteä. Vastassa ovat märät vaatteet, kuraiset kengät ja eteisen lattialle ilmestyvät pienet vesilammikot.
Mutta entä jos sadepäivää katsotaankin lapsen silmin?
Lapsi ei välttämättä näe sadetta huonona säänä. Hän voi nähdä lätäköitä, puroja, mutaa, märkiä lehtiä, etanoita ja aivan uudenlaisen ympäristön tutkittavaksi. Sade muuttaa tuttua pihaa, metsää tai leikkipuistoa – ja samalla se tarjoaa aivan erilaisia mahdollisuuksia leikkiin.
Lapselle sade voi olla mahdollisuus kokeilla, tutkia ja ihmetellä.
Siksi seuraavan kerran, kun sadepäivä koittaa, kannattaa vetää sadevaatteet päälle ja lähteä ulos.
Ulos sateeseen!
Sateella ulkoilun ei tarvitse tarkoittaa tavallista ulkoilua vähän märemmissä olosuhteissa. Sade itsessään voi olla osa leikkiä.
Hypätkää lätäköihin: Aloitetaan ehkä itsestään selvimmästä: lätäköistä. Pienessä lätäkössä voi kokeilla pientä hyppyä ja suuressa ottaa kunnon loikan. Miltä tuntuu hypätä molemmilla jaloilla? Entä kuinka suuren roiskeen saa aikaan? Aikuisesta lätäkkö saattaa näyttää lähinnä asialta, jonka ohi pitäisi kävellä. Lapselle se voi olla koko ulkoilun kiinnostavin asia.
Rakentakaa puroja: Sadevesi löytää tiensä yllättävän moneen paikkaan. Lapsi voi seurata veden kulkua ja alkaa ohjata sitä itse. Kivistä, kepeistä, hiekasta ja muista ympäristöstä löytyvistä materiaaleista voi rakentaa pieniä patoja ja uomia. Mihin vesi lähtee, jos sen tielle laittaa kiven? Entä jos puroa ohjaa toiseen suuntaan. Tällaisessa leikissä lapsi saa itse kokeilla ja huomata, mitä hänen tekemisensä saa aikaan.
Kuraleikit ovat parhaimmillaan sateella: Sade muuttaa hiekan aivan erilaiseksi materiaaliksi. Kuivasta hiekasta ei saa samalla tavalla muovailtavaa massaa kuin märästä. Kurasta voi syntyä kakkuja, keittoja, teitä, taloja, eläinten koteja tai kokonainen kurakaupunki. Vanhoista keittiövälineistä, ämpäreistä ja kauhoista voi tehdä leikkiin sopivia työvälineitä. Kuraleikissä parasta on ehkä juuri se, ettei lopputulosta tarvitse tietää etukäteen.
Bongatkaa sateen esiin tuomat eläimet: Sateella kannattaa pitää silmät auki. Etanat, madot ja muut pienet eläimet saattavat tulla esiin paikoista, joissa niitä ei aurinkoisella säällä juuri näe. Voitte lähteä vaikka pienelle “sadepäivän eläinsafarille” omalle pihalle tai lähimetsään. Lapsen huomio saattaa kiinnittyä yhteen etanaan pitkäksi aikaa. Se on aivan hyvä retkisuunnitelma.
Pysähtykää kuuntelemaan sadetta: Sateessa ei tarvitse aina juosta ja hyppiä. Menkää hetkeksi katoksen alle, puun suojaan tai istukaa vaikka terassilla ja kuunnelkaa. Miltä sade kuulostaa kattoa vasten? Entä puiden lehdillä? Miltä se kuulostaa, kun pisarat osuvat sadehupun päälle tai putoavat lätäkköön? Sade tuo ulkoiluun aivan omanlaisensa aistimaailman. Märkä maa tuoksuu erilaiselta, lehdet tuntuvat erilaisilta ja tuttu ympäristö näyttää sateen jälkeen uudelta.
Katsokaa tuttua ympäristöä uusin silmin: Sade muuttaa tuttua ympäristöä. Sama piha, jonka lapsi tuntee ennestään, näyttää sateella erilaiselta. Missä kaikkialla on vettä? Mitkä paikat ovat muuttuneet? Onko jossain pieni puro, jota ei eilen ollut? Lapsen kanssa ei tarvitse lähteä pitkälle retkelle. Joskus aivan tavallinen lähikierros voi muuttua seikkailuksi, kun ympäristöä katsotaan uudenlaisesta näkökulmasta.
Pukeutukaa niin, että saa kastua: Sadepäivän pelastus ei ehkä olekaan täydellinen suunnitelma vaan säähän sopivat vaatteet. Hyvät sadevaatteet, kumisaappaat ja tarvittaessa vaihtovaatteet helpottavat huomattavasti sekä lapsen että aikuisen oloa. Kun tiedetään, että vaatteet saavat kastua ja kurastua, ei jokaisen lätäkön kohdalla tarvitse huutaa “varo!”. Tarkoitus ei ole pitää lasta kuivana hinnalla millä hyvänsä, vaan mahdollistaa turvallinen ja mukava leikki myös märällä säällä.
Kun kumisaappaat saavat jäädä eteiseen: sadepäivän puuhat sisällä
Aina ulos ei kuitenkaan tarvitse lähteä. Joskus sadepäivä on juuri sellainen, että ajatus kurahousujen pukemisesta tuntuu päivän suurimmalta urheilusuoritukselta.
Onneksi tekemistä löytyy myös sisältä:
Rakentakaa maja: Peittoja, tyynyjä, tuoleja ja sohvatyynyjä – niistä voi rakentaa vaikka kokonaisen maailman. Majasta voi tulla koti, avaruusalus, eläinsairaala, lukupaikka tai salainen tukikohta. Anna lapsen päättää, mikä siitä tulee. Ja jos maja pysyy pystyssä loppupäivän, sitä ei ehkä tarvitse purkaa heti pois. Joskus olohuoneen nurkassa oleva maja on juuri se leikkiympäristö, johon lapsi palaa monta kertaa päivän aikana.
Pistäkää keho liikkeelle: Sadepäivänä lapsella voi olla valtavasti energiaa, kun ulkoilu väliin. Olohuoneeseen voi rakentaa yksinkertaisen temppuradan tyynyistä ja patjoista. Lattialle voi tehdä reitin, jota pitkin kuljetaan koskematta “kuumaan laavaan”. Musiikin tahdissa voi tanssia ja pysähtyä aina, kun musiikki loppuu. Myös eläinleikit toimivat hyvin: Miten kävelee karhu? Entä hyppii sammakko? Kuinka hiljaa hiiri liikkuu? Tärkeintä ei ole hieno liikuntarata vaan se, että lapsi pääsee käyttämään kehoaan.
Tehkää käsillänne: Sadepäivä on hyvä hetki ottaa esiin maalit, kynät, muovailumassat ja askartelutarvikkeet. Tai leipokaa yhdessä. Eikä askartelun tarvitse tarkoittaa täydellistä lopputulosta, vaan itse tekeminen on tärkein. Lapsi voi leikata, liimata, piirtää, kokeilla ja muuttaa suunnitelmaa kesken kaiken. Aikuisen tehtävä ei ole tehdä lopputuloksesta hienoa – lapsen kanssa voi olla kiinnostavampaa seurata, mitä tekemisestä syntyy.
Leikkikää arjen maailmaa: Lapset rakastavat usein leikkejä, joissa pääsee kokeilemaan tuttuja aikuisten maailmaan kuuluvia asioita. Perustakaa olohuoneeseen kahvila, ravintola, kauppa tai eläinlääkäri. Pehmolelut voivat sairastaa, nuket voivat tulla ravintolaan syömään ja lapsi voi päättää, mitä päivän ruokalistalla on. Pukeutumisleikit ja nukketeatteri toimivat samalla tavalla. Tavallisista vaatteista, lakanoista ja pehmoleluista voi syntyä kokonainen tarina.
Kun vanhemman oma akku on lopussa
Kaikki sadepäivät eivät ole niitä päiviä, jolloin vanhempi jaksaa rakentaa temppuradan, askarrella kolme tuntia tai heittäytyä täysillä eläinsairaalan asiakkaaksi. Eikä tarvitsekaan. Vanhemman ei tarvitse viihdyttää lasta koko ajan. Lapselle on hyvä antaa myös tilaa omalle leikille ja omille ideoille. Jos oma energia on vähissä, kokeile jotakin näistä:
Anna lapselle pahvilaatikko ja katso, miksi se muuttuu.
Laita askartelutarvikkeita esille ja anna lapsen suunnitella itse.
Anna lapsen rakentaa pehmoleluille eläinsairaala ja toimi itse vain asiakkaana.
Piirrä lapsen kanssa samaan paperiin, mutta anna kummankin tehdä omaa juttuaan.
Anna lapsen järjestää olohuoneeseen ravintola ja tilaa itse kahvisi.
Tee pieni aarteenetsintä: “Löydätkö jotain punaista? Entä jotain pehmeää?”
Laita satu tai äänikirja soimaan ja käperry sohvalle.
Anna lapselle aikaa rakentaa, muovailla tai leikkiä ilman tarkkaa tavoitetta.
Joskus aikuisen paras panos leikkiin onkin se, että hän on lähellä, kiinnostunut ja saatavilla – eikä se, että hän keksii koko ajan uutta ohjelmaa.
Sadepäivä voi olla lapselle juuri se päivä, jonka hän muistaa
Ehkä seuraavan kerran, kun sade alkaa ropista ikkunaan, ei tarvitse ensimmäisenä miettiä, mitä kaikkea sade estää.
Voit miettiä, mitä kaikkea sade tuo tullessaan.
Lätäkköön voi hypätä. Hiekasta voi tehdä mutaa. Vedestä voi rakentaa puroja. Märän metsän voi haistaa. Etanan voi pysähtyä pelastamaan keskeltä kulkuväylää. Sadehupun alla maailma voi kuulostaa aivan erilaiselta.
Lapsen näkökulmasta sade ei välttämättä ole huono sää. Se on vain erilainen sää – ja samalla aivan uudenlainen leikkiympäristö.
Joten seuraavan kerran, kun sadepäivä saapuu, vedä kumisaappaat jalkaan, pue sadevaatteet päälle ja anna lapsen näyttää, mitä kaikkea sateella voi tehdä.
Ja jos tänään ei huvita lähteä ulos, sekään ei haittaa.
Hyvä sadepäivä voi syntyä aivan yhtä hyvin olohuoneen majassa.
Lähteet ja lisälukemista
Kirjoituksen taustalla on hyödynnetty Opetushallituksen varhaiskasvatusta ja leikkiä koskevaa materiaalia sekä tutkimuskirjallisuutta luonnossa tapahtuvasta leikistä ja lapsen aktiivisesta toimijuudesta.
Opetushallitus: Leikki varhaiskasvatuksessa
Opetushallitus: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet pähkinänkuoressa
Prins ym. (2022), Nature play in early childhood education: A systematic review and meta ethnography of qualitative research.
Dankiw ym. (2020), The impacts of unstructured nature play on health in early childhood development: A systematic review.